Olen pahoillani raporttien vähyydestä, mutta päätyöni virastossa on syönyt kaiken tehokkaan ajan ja valitettava sairastapaus perheessäni on myös vaivannut ajatusmaailmaani.
Nyt on kuitenkin aika palata ruotuun ja osasyynä tähän on juurikin tuo perhettäni kohdannut murhe. Nuorin sisaristani, nimeltään "Sanna", joutui oudon sairauksen kohteeksi. Sairaus aiheutti sisarelleni muistikatkoksia, lihaskouristuksia ja ihottumaa.
Olen täysin varma, että hän sai taudin itselleen minun toimintani takia. Olin ollut tuolloin viraston keikalla ja saimme kiinni Vaalimaan raja-asemalla nestemäitä heliumia kuljettaneen rekan ja sen kaksi kuljettajaa paljastuivat Oxfordissa ja Princetonissa väitelleiksi arabimaailman kasvateiksi. Kuulusteltuani heitä he suostuivat paljastamaan, ilmeisesti erehdyksessä, osan kansainvälistä salaliittoa, jossa mukana oli ilmeisesti avaruuden asukkeja. Muutamaa vuotta aiemmin nämä kaksi henkilöä olivat olleet asentamassa World Trade Centerin kaksoistorneihin "tahmeita liekkiräjähteitä", joiden avulla tuo rakennus saatiin sortumaan ilman epäilyksiä sabotaasista.
Salaa nauhoittamani keskustelu jäi haltuuni kuin sattumalta, mutta muuten kuulustelu oli melkoisen turhaa. Miesten kuljettama rekka räjähti Parolan varikkoalueella 40 metrin syvyydessä ja aiheutti silloin niin suurta vahinkoa, että mukana tutkimuksissa ollut puolustusvoimat joutui lakkauttamaan kokonaisua prikaateja, jotta he olisivat selvinneet katastrofin aiheuttamasta taloudellisesta vahingosta.
Paria kuukautta myöhemmin mainitsin nauhoituksesta tuttavalleni virastossa ja tulokset olivat välittömät. Viikon sisällä sisareni kaapattiin kotoaan ja häneen tartutettiin tuo outo tauti. Tämän vuoden elokuusssa tauti sitten manifestoitui.
Ihottuman ja kouristelujen lisäksi merkkeinä taudista oli outo punertava "muste", joka liikkui hänen silmissään ajoittain.
"Sannan" parantuminen oli yhtä äkillistä kuin taudin iskeminen. Kaksi viikkoa sitten sain viestin, joka ilmestyi lipastoni laatikossa olleelle tyhjälle paperille. Siinä luvattiin parantaa sisareni, jos luovuttaisin nauhoituksen sovitussa paikassa. En nähnyt tilanteessa muuta vaihtoehtoa ja suoritimme vaihdon Oritkarin satamassa Oulussa. Sain vaihtokaupassa pienen ampullin ja parin millin kokoisen lyijyltä näyttäneen palasen.
Osapuolena vaihtokaupassa oli omituinen popliinitakkiin ja hattuun pukeutunut henkilö, jonka silmät vaikuttivat valtavilta ja hieman yläviistoon vivahtavilta. Hän puhui hieman nasaalilla ja vinkuvalla äänellä ja saatuaan nauhoituksen hän kiitti minua kädesta pitäen ja toivotti perheelleni hyvää tulevaisuutta. Pienen juttelutuokion aikana hän paljasti etsivänsä kadonneita tuttaviaan näiltä samaisilta alueilta. Hän myös mainitsi paria vuotta aiemmin järjestetyn seminaariin Pudasjärven lähellä, joissa hänen tuttavansa oli viimeksi varmuudella nähty.
Tuon seminaarin tuloksiin olisin minäkin halunnut ehdottomasti osallistua, mutta tapauksen varsinainen tietolähde eli nettilehti Vesiportti ei ole ilmestynyt aikoihin... ehkä Vesiportin pojat ovat kohdanneet loppunsa... Tosin viralliset lähteet kertovat heidän majailevan edelleenkin Balkanin tai Transilvania alueella.
Oli miten oli, tulen suuntaamaan tarmoni tämän asian selvittämiseen.
Seuraavaan kertaan,
-Agentti seljes
